Avoimia kysymyksiä vararehtoreille Tampere 3:sta

Avoimia kysymyksiä vararehtoreille Tampere 3:sta

Julkaistu Aikalaisessa 19.5.2015

Tähän mennessä Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat lopettamassa Tampere 3 -prosessin ensimmäistä vaihetta, jossa tutkintoalaryhmät sekä profiilin ja tutkimusalueen alaryhmät ovat päässeet hahmottelemaan potentiaalisia synergiaetuja eri tieteenalojen välillä. Vaihe on ollut olennainen toimijoiden välisen yhteistyön herättelyn kannalta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on nostaa esiin osa niistä kysymyksistä, joista ollaan tähän mennessä vaiettu.

Yksi keskeinen ja valitettavan vaiettu kysymys on prosessin rahoitus. Rahalla pystyy ostamaan kehittämisaikaa ja hallinnoimaan riskejä, mutta mitä tapahtuu, jos rahaa ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi? Mitkä ovat Tampere 3 -prosessin taloudelliset reunaehdot, jos haettua lisärahoitusta ei saada? Miten ylipäänsä muutumme Tampere 3 ohjausryhmän visioimaksi, uudeksi kansainvälisesti arvostetuksi työelämää ja suomalaista yhteiskuntaa kehittäväksi monialaiseksi yliopistoksi, kun Tampere 3:sta on tulossa Helsingin yliopiston kokoinen opiskelijamäärältään, mutta puolella henkilöstömäärältään?

Prosessin ohjausryhmä on todennut, että “Tampere3 -prosessin tavoitteena on uuden yliopiston aloittaminen aikaisintaan vuoden 2018 alussa”. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että tulevaa korkeakoulua rakennetaan niin, että korkeakoulujen yhteisöt saisivat silmiensä eteen edes jonkinlaisen prosessikaavion tai hahmotelman, joka kuvaisi miten korkeakoulut pääsevät tavoitteeseen. Kuka asettaa eri vaiheiden tavoitteet ja millaiseen dataan tavoitteiden asettaja työssään nojaa? Missä vaiheessa ja miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa ainoana julkisena lopputuloksena nähdään täysin uuden yliopiston perustaminen yhteistyön lisäämisen sijaan? Viimeinen kysymys on siltäkin osalta tärkeä, että osa tutkintorakenne ja -ohjelmat valmisteluryhmän alaryhmien loppuraporteista preferoi selkästi ennemmin lisääntyvää yhteistyötä kuin yhdistymistä. Yksi uusi yliopisto voi tietenkin olla ideaalitavoite, mutta on ainoastaan rehellistä todeta ääneen, että muitakin kehittämisskenaariota on olemassa. Olisi myös tärkeää avata, miten korkeakouluyhteisön jäsenet sitoutetaan monivuotiseen kehittämisprosessiin ja miten nyt toimineiden ja tulevien alaryhmien työt eivät valuisi hukkaan prosessin edetessä.

Näihin kysymyksiin on hyvä vastata viimeistään prosessin toisen vaiheen alkaessa syksyllä. Kun uuden korkeakoulutuksen tarkempia sisältöjä aletaan kaivaa esiin, ei hämmentyneisyyteen ole enää varaa. Kriittinen keskustelu ja asioiden kyseenalaistaminen kuuluu myös selvitystyön luonteeseen ja akateemiseen keskusteluun. Erityisen tärkeää se on Tampere 3:n kaltaisissa isoissa prosesseissa, joissa suuren muutoksen aikana yliopiston pitäisi kuitenkin tehdä perustehtävänsä: kouluttaa opiskelijoista maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia ja tehdä laadukasta tutkimusta.

 

Joachim Kratochvil

Koulutuspoliittinen asiantuntija
Tampereen yliopiston ylioppilaskunta

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös