Haastattelu: urapaneelin keskustelijoiden ajatuksia työelämästä

Haastattelu: urapaneelin keskustelijoiden ajatuksia työelämästä

Osana Tamyn Urapäivää 30.3.2016 järjestettiin korkeakoulutettujen työllistymistä ja työelmää käsitellyt keskustelupaneeli. Paneeliin osallistuneet Jari Järvenpää, Liisa Laakso, Peer Haataja ja Päivi Myllykangas jakoivat auliisti ajatuksiaan paneelin jälkeen. Heille esitettiin kiperiä kysymyksiä koulutusleikkauksista, työllistymisestä, yrittäjyydestä ja yliopistojen yhdistymisestä. Urapäivässä paneeliin osallistuivat myös Mariina Hallikainen Colossal Orderilta sekä Sofia Tuomola, kokoomuksen kansanedustaja.

Tässä koosteessa on ajatuksia Liisa Laaksolta, joka johtaa varmalla kädellä Tampereen yliopistoa rehtorin viitta harteillaan. Jari Järvenpää on vasemmistolainen opiskelijavaikuttaja, entinen Suomen Ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja ja Tamyn entinen puheenjohtaja. Peer Haataja johtaa Tapereen Kauppakamaria, joka edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja yrittäjyyttä. Päivi Myllykangas toimii Tampere3 –prosessin hankejohtajana ja on yhtenä merkittävänä linkkinä luotsaamassa korkeakoulujen yhdentymistä.

 

Akateeminen työttömyys ja koulutusleikkaukset 

 

Korkeasti koulutettuja työttömiä oli ennätysmäärä jo vuonna 2014 ja heidän määränsä kasvaa edelleen. Miksi korkeakoulutetut eivät enää työllisty yhtä hyvin kuin ennen? 

 

Jari Järvenpää: Syitä on tietenkin monia, mutta tärkeimmät niistä ovat pitkään jatkunut talouden taantuma, hallituksen harjoittama leikkaava finanssipolitiikka sekä työelämän rakenteellinen muutos. Heikko taloudellinen tilanne osuu tutkitusti jyrkimmin juuri nuoriin. Vastavalmistuneilla on vaikeuksia saada se ensimmäinen, työuran kannalta merkittävä työpaikka, kun yritykset eikä julkinen sektori palkkaa uusia työntekijöitä. Julkinen sektori leikkaa, ja syystä tai toisesta yritykset eivät ole valmiita investoimaan. Tästä huolimatta on hyvä muistaa, että korkeakoulutus on edelleen paras tae työttömyyttä vastaan. Korkeakoulutettujen työllistyminen on huomattavasti helpompaa kuin ilman korkeakoulutusta.

Liisa Laakso: Yksi syy on huono taloustilanne eli lama. Yritykset eivät uskalla palkata lisää väkeä. Kannattavuussyistä henkilöstöä vähennetään. Hallituksen säästötoimet ovat johtaneet samaan myös julkisella puolella.

Peer Haataja: Pääsyy on se, että työvoiman kysyntä on kokonaisuutena liian alhaista, hidas talouskasvu/taantuma. Toinen syy liittyy osaamisen ja työvoiman kysynnän heikkoon kohtaantoon, rakennemuutokseen. Rakennemuutosta pidän haasteellisempana asiana ja voi hyvin olla, että jatkossa korkeakoulutettujen työttömyys jää pysyvästi korkeammalle tasolle, koska muutosvauhti todennäköisesti vain kiihtyy.

 

Miksi koulutuksesta leikataan tilanteessa, jossa akateeminen työttömyys on nousussa? 

 

Jari Järvenpää: Nyt hallituksessa olevat puolueet eivät näe koulutuksella samaa roolia kuin muu yhteiskunta. Suomen tulevaisuus on korkean jalostusasteen työssä, jota tehdäksemme meidän pitää olla kansakuntana koulutettu ja osaava. Tästä syystä Suomen tulee panostaa osaamistason nostamiseen tulevaisuudessakin, sillä yhä harvempaa työtä voi tehdä ilman koulutusta.

Liisa Laakso: Hallituksen selitys on velkaantuminen, mutta se on huono selitys.

Peer Haataja: Hallitusohjelmassa on sitouduttu säästöjen tekemiseen, jotta valtion tulot ja menot saadaan tasapainoon sekä velkaantuminen kuriin. Ihan saman leikkurin alla ovat mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, työllisyydenhoito, kulttuuri- ja urheilu.

 

Miten ongelma tulisi ratkaista? 

 

Jari Järvenpää: Korkeakoulujen yhteistyötä on järkevää lisätä ja yksikkömääriä pitää tarkastella erityisesti AMK-puolella. Se ei kuitenkaan tee koulutusleikkauksia järkeviksi. Mielestäni Suomea pitkällä aikavälillä kohtaavat ongelmat ratkotaan nyt ainoastaan perumalla leikkaukset. Opetusministeriö voi ohjata korkeakouluja järkevään yhteistyöhön, joka hyödyttää sekä opiskelijaa että yhteiskuntaa laajemmin. Suomalainen koulutusjärjestelmä on todella hyvä, mutta kehitys ei saa loppua. Esimerkiksi yliopisto on monesti harmillisen sidoksissa sulkakyniin ja piirtoheittimiin. Lisää joustoa opintoihin. Lisää sähköisiä alustoja. Massaluennot voisi siirtää nettiin ja tilalle ohjatut pienryhmät.

Liisa Laakso: Suomen talous on riippuvainen viennistä, joten siihen vaikuttaa kansainvälinen tilanne, esimerkiksi Venäjän talous. Siihen on vaikea vaikuttaa kotimaisin toimin. Toki viisas koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen myös luo uutta toimeliaisuutta ja sitä kautta työpaikkoja.

Rakenteellinen ongelma on kuitenkin vakavampi. Uskon, että palkkatyön merkitys on muuttumassa pysyvämmin. Sen vuoksi täytyy käyttää mielikuvitusta ja löytää uusia malleja hyvinvoinnille ja hyvälle elämälle. Toimeentulon ei pitäisi riippua vakituisesta työstä. Perustulo voisi olla yksi ratkaisu myös korkeasti koulutetun väestön osaamisen turvaamiseksi ja hyödyntämiseksi.

Peer Haataja: Koulutuksen osalta työelämäyhteyksien lisääminen ja tutkintojen joustavampi toteutus/räätälöinti on yksi keino parantaa osaamisen ja työpaikkojen kohtaantoa. Kun rahaa on vähemmän käytettävissä, asioita pitää tehdä uudella tavalla. Samalla kaavalla tehden, vähemmin resurssein koulutuksen laatu laskee varmasti. Korkeakoulutuksen/korkeakoulututkinnon todellinen arvo on se, että koulutus valmistaa laaja-alaiseen ajatteluun, kokonaisuuksien hallintaan ja systemaattiseen ongelmien ratkaisuun. Haaste on lähinnä siinä, että ensimmäiselle työnantajalle on myös oltava heti annettavissa jotain lisäarvoa ja ne taidot ovat useasti aika arkisia. Kuten kerroin paneelissa, itse työllistyin ensimmäiseen työpaikkaan koska osasin hyvin Exceliä!

 

Yliopistojen yhdistyminen

 

Uskotko, että Tampereen uudesta yliopistosta valmistuu tulevaisuudessa uudenlaisia monialaisia ja poikkitieteellisiä osaajia vai säilyvätkö tutkinto-ohjelmien rajat entisellään?   

 

Päivi Myllykangas: Tampere3 voikin tuoda työelämäläheisyyttä entistä enemmän opintoihin joustavien opintopolkujen ja yrittäjyysympäristöjen avulla. Työelämän luonnetta muuttaa lisäksi digitalisaatio, joka mahdollistaa uusien, korkeaa lisäarvoa tuottavien työpaikkojen syntymisen. Ammatteja tulee häviämään ja uusia syntyy. Näissä työpaikoissa tarvitaan uusia taitoja kaikilla tasoilla. Tampere3:ssa hankittava vahva tiedollinen pohja varmistaa, että tiedon käsittelyyn, analysointiin, soveltamiseen ja jakamiseen saadaan kyvykkäitä tekijöitä. Digitalisaatio nostaa entistä selkeämmin esiin myös vuorovaikutustaidot, verkosto-osaamisen ja kansainvälisyyden. Nämä näkyvät niin tavoissa opiskella, opettaa kuin opintosisällöissäkin.

Jari Järvenpää: Tampereella meille on jaettu hyvät kortit pöytään ja nyt on enää kiinni siitä, osataanko meillä pelata niillä oikein. Minusta vaikuttaa siltä, että Tampere3:n yhteydessä on mahdollisuudet luoda uusia, monialaisempia ja monipuolisempia tutkintoja, jotka toimivat paremmin tulevilla työmarkkinoilla. Jos kaikki menee hyvin, tutkinto-ohjelmien rajat eivät säily entisellään, vaan niitä voidaan ylittää opiskelijoiden edun ja halun mukaisesti.

Liisa Laakso: Uskon monialaisuuteen! Mutta se ei ole mahdollista ilman hyvää pohjakoulutusta. Tieteenalojen rajoja pitää haastaa, mutta pitää myös ymmärtää tieteen sisäinen kehitys ja tiedon kumulatiivisuus. Jos kaikki opiskelee ja opettaa kaikkea, ryhdytään myös tutkimaan ja pohtimaan asioita, jotka on tutkittu jo ajat sitten. Tai sitten tutkimusta tehdään miten sattuu, kun testattuja menetelmiä ei tunneta.

Peer Haataja: Uskon että syntyy. Tampere3 tähtää juurikin uudella tavalla tekemiseen.

 

Millaisia poikkitieteellisiä yhdistelmätutkintoja haluaisit nähdä tulevaisuudessa? 

 

Jari Järvenpää: Sosiologian, kunnallisalojen, kauppatieteen ja tekniikan yhdistelmä voisi olla kova. Siellä ratkaistaisiin tulevaisuuden kuntien ja sitä kautta meidän ihmisten lähipalvelut ihan uudella tavalla. Ensin tutkittaisiin, sitten luotaisiin palvelukonsepti ja lopulta kaupallistettaisiin.

Liisa Laakso: Esimerkisi insinöörin, joka hallitsee myös venäjän kielen ja kulttuurin. Tai lääkärin, joka on opiskellut tuotantotaloutta.

Peer Haataja: Esim. vahva kieliosaaminen+jokin kaupallinen/tekninen substanssi (kaksi pääainetta).

 

Missä asioissa uuden korkeakoulun pitäisi tehdä yhteistyötä? 

 

Jari Järvenpää: Lähes kaikessa. Kirjasto, tietohallinto, tuutorointi, tutkimus, kielikeskus, liikuntapalvelut, tilapalvelut, kansainväliset opiskelijoiden palvelut, urapalvelut ja ylioppilaskunta tulevat ensimmäisinä mieleen.

Liisa Laakso: Kansainvälistymisessä, tutkimuksen tuessa, alumnitoiminassa jne. Yhteistyötä voidaan lisätä hyvin monessa asiassa.

Peer Haataja: Paikallisen työelämän kanssa (luennot, harjoittelut, lopputyöt, projektit), maailman huippuyliopistojen kanssa erityisesti niiden tutkimusalueiden kanssa, jotka täällä ovat korkeatasoisia.

Päivi Myllykangas: Monialaisuus ja -tieteisyys luovat edellytykset osaamiselle, jota työelämässä tarvitaan. Tämän päivän ja tulevaisuuden ongelmat ovat monimutkaisia, perinteiset tieteiden rajat ylittäviä. Opintojen tehtävä on valmistaa näiden rajojen ylittämiseen ja avarakatseisesti sekä pitkäjänteisesti etsiä ymmärrystä monimutkaiseen ja monimuotoiseen maailmaan siirtymällä tutkintoputkista joustavaan koulutusalustaan.

 

Yrittäjyyspuhe ja akateeminen yrittäjyys

 

Työelämästä keskustellessa puhutaan nykyisin paljon yrittäjyyden lisäämisestä ja korkeakoulutettuja kannustetaan entistä enemmän yrittäjiksi. Miksi korkeakoulutetuista pitäisi tulla yrittäjiä? Mitä hyötyjä siitä on?

 

Jari Järvenpää: Yrittäjyys on yksi hyvä vaihtoehto päästä tekemään sitä mikä kiinnostaa. Toivoisin, että siinä ei nähtäisi itsessään mitään pahaa. Samalla toivoisin, ettei kenenkään ole pakko ryhtyä yksityisyrittäjäksi, jos ei missään nimessä halua. On parempi, että esimerkiksi valtiolle pääsee edelleen virkasuhteeseen kuin se, että virkamiesten työt ulkoistetaan konsulteille. Korkeakouluopinnoissakin yrittäjyyskasvatuksen roolia voisi korostaa esimerkiksi ottamalla kevytyrittäjyyden yhdeksi mahdollisuudeksi suorittaa työharjoittelu.

Liisa Laakso: Siksi, että julkisen sektorin työpaikat vähenevät. Itsensä työllistäminen, ja myös muiden työllistäminen. Työ ei tietenkään ole itseisarvo. Mutta jos yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä perustaa firman, joka tuottaa hyviä ja kohtuuhintaisia palveluja vanhuksille, niin sitten meillä on parempaa elämää vanhuksille.

Peer Haataja: Ei pidä, mutta yrittäjyys on yksi vaihtoehto toteuttaa unelmansa ja myös työllistyä

Päivi Myllykangas: Yrittäjyys on ensisijainen vaihtoehto entistä suuremmalle joukolle opiskelijoita. Erityisesti ne opiskelijat, joiden työmarkkinat muotoutuvat yrittäjyydestä ja pienistä yrityksistä, valmistuvat lähes suoraan yrittäjiksi. Tämä on tyypillistä mm. luoville aloille, joista moni humanistisilta aloilta valmistuva löytää itsensä. Työuraa ei enää ajatella tai edes voi ajatella akselilla palkkatyö vs. yrittäjyys. Työ on purskeista, yrittäjämäistä ja monimuotoista. Työ muuttuu entistä itsejohdetummaksi, demokraattisemmaksi ja sitä tehdään verkostoissa.

 

Miten akateemikoista muokataan yrittäjiä tai sisäisen yrittäjyyden sisäistäneitä työntekijöitä?

 

Liisa Laakso: Akateemikko on tässä väärä termi! Akateeminen koulutus ei kyllä sinänsä mitenkään ole vastakkaista yrittäjyydelle. Sen sijaan perinteinen virkamiesten kouluttaminen saattaa sitä olla. Tietysti motivaatio ja arvotkin voivat olla sellaisia, että havitellaan ennemminkin vakinaista työtä ja yhteiskunnassa arvostettua asemaa, kuin korkeaa ansiotasoa tai riskinottoa.

Peer Haataja: Tarjotaan mahdollisuuksia ja koulutusta, ketään ei voi toiseksi muuttaa, jos paloa ei ole.

Jari Järvenpää: Tarjoamalla tukea, turvaa ja mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjäksi jo opiskeluaikana. Suomeen on maailman helpointa perustaa yritys, mutta yrittäminen on toisinaan piikikkäillä ruusuilla tanssimista ilman kenkiä. Opintotuen pitää mahdollistaa myös yrittäjyys työllistämisen muotona. Lisäksi olisi hyvä, jos yliopisto tukisi opiskelijoita yritysten perustamisessa esimerkiksi tarjoamalla tiloja ja tietoa niiden perustamiseksi.

Päivi Myllykangas: Kaikista ei tule eikä tarvitse tulla yrittäjiä, mutta tapa tehdä töitä nyt ja tulevaisuudessa kytkeytyy vahvasti omatoimisuuteen, ammattimaisuuteen, aktiivisuuteen, rohkeuteen – sanoihin, joita usein yrittäjyyteen kytketään.

 

Voivottelupuhe akateemisesta työttömyydestä

 

Miksi voivottelemme työttömyyttä vaikka tilastojen valossa akateeminen koulutus kuitenkin kannattaa? Akateemiset työllistyvät kuitenkin paremmin kuin alemman koulutuksen saaneet.

 

Jari Järvenpää: Voivottelulle on syynsä, sillä Suomen talouden tila on ollut jo pitkään heikko, eikä ensimmäistä työpaikkaa aina saa nopeasti. Samalla opiskelijoiden niskaan kaadetaan yhä kasvavia odotuksia ja taloudellista vastuuta opinnoista. On ongelmallista, jos työllistyminen on kiven alla ja samalla pitäisi valmistua yhä nopeammin ja suuremman lainataakan kanssa. On kuitenkin totta, että akateemisten työllistyminen ei ole yhteiskunnallisesti merkittävin ongelmistamme. Mitä käy niille, joilla ei ole koulutusta tai niille, jotka ovat päätyneet työelämän ulkopuolelle?

Liisa Laakso: Voivottelu on ymmärrettävää, koska työpaikan saaminen ei missään nimessä ole kenellekään automaattista. Työpaikan hakemiseen pitää panostaa.

Peer Haataja: Suunta on väärä (työttömyys on kasvanut) ja muutosta yritetään saada aikaan ulkoistamalla se poliitikoille.

Päivi Myllykangas: Voivottelupuheeseen ei pidä jäädä kiinni. Tosiasia on, että tulevaisuuden ammateista ja oikeista koulutussisällöistä on entistä vaikeampi tietää etukäteen. Joku on sanonut, että tulevaisuuden työelämästä häviää tuki-, varmistaja- ja vakauttajatehtävät. Kaikki hommat, jotka tähtäävät siihen, että työ pysyy tällaisena, poistuvat.

 

Miten voivottelu saadaan käännetyksi positiivisuuteen? 

 

Jari Järvenpää: Toki taloudellisen tilanteen yllättävä kohentuminen kääntäisi kaiken positiiviseksi. Sekin auttaisi, että hallitus lopettaisi taantuman ajaksi leikkaavan politiikan. Ei ole järkeä luoda massatyöttömyyttä valtiollisilla toimilla, kun yksityinen sektori ei vedä toivotusti. Infrahankkeita käyntiin, perutaan koulutusleikkaukset ja panostukset tieteeseen ja tuotekehitykseen. Nostaisi varmasti mielialaa itse kullakin.

Liisa Laakso: Myös yliopistoilla on vastuu. Meidän täytyy selittää työnantajille, kuinka hyviä osaajia meiltä valmistuu, ja ennen kaikkea mikä potentiaali heillä on oppia ja omaksua uutta!

Peer Haataja: Tekemällä juttuja ja ”numeroa” enemmän myös työllistymisistä, uusista yrityksistä ja investoinneista?

Päivi Myllykangas: On tunnustettava ja tunnistettava faktat ja muutos niin hyvin kuin näillä nykyisillä ajattelumalleilla pystymme. Sen jälkeen on tekemisen vuoro. ”Don’t complain. Contribute”

 

Vaientaako yltiöposiitivinen menestyspuhe toisaalta aitoa huolta työelämän muutoksesta? 

 

Jari Järvenpää: Mielestäni nämä asiat eivät ole toisiltaan pois. Työelämän silppuuntuminen on aito ilmiö, jonka osaratkaisuna on sosiaaliturvan jonkinlainen perustulomalli, ei menestyspuhe. Tärkeintä on kuitenkin ne politiikkatoimet, joita tehdään. Ja se, että yritykset alkaisivat investoimaan Suomeen.

Peer Haataja: Pitää erottaa yltiöpositiivinen ja realismi, Suomessa työelämän muutoksesta puhutaan ja uutisoidaan kuitenkin pääsääntöisesti negatiivisesti.

Liisa Laakso: Kyllä. Peräänkuulutan luovuutta ja ”downshiftaamista” näiden odotustenkin suhteen. Koulutus ei mene hukkaan vaikka koulutusta vastaavaa vakituista työpaikkaa ei löytyisikään. Koulutukseen liittyy myös muita arvoja. Jos esimerkiksi kuvaamataidon opettaja on bussinkuljettaja, viihtyy työssään, harrastaa vapaa-aikanaan maalausta omaksi ja muiden iloksi ja vetää kerran viikossa kuvataidekerhoa, niin ei hänen koulutuksensa ole mennyt hukkaan.

 

Haastateltujen vastauksista koonneet ja editoineet:

Ville Tynkkynen & Emma Kurki

 

 

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös