Kiipeilemällä maisteriksi

Kiipeilemällä maisteriksi

ImageSain mielenkiintoisen viestin opiskelijalta, joka kertoi taannoin olleensa rauhassa perehtymässä tenttikirjallisuuteen Päätalon 2. kerroksen lukusalissa, kunnes alkoi tapahtua:

Oppaan johtamana noin 20 hengen ryhmä ilmeisesti jotain henkilökuntaa saapui [lukusaliin] pohtimaan tilan funktiota. Opas ei pyytele anteeksi häiriötä, vaan toteaa, että heillä on nyt tällainen kierros ja tulevat sisään. Opas kyselee porukalta, mitä tilasta tulee mieleen ja joukko on yksimielinen siitä, että tila näyttäytyy ikävästi yksittäisten opiskelijoiden työtilana, joka ei todellakaan kutsu keskustelemaan. Tuolit eivät heidän mukaansa sovi tilaan lainkaan ja tilalle pitäisi saada jotain vähemmän jämätuoleilta näyttävää, kuten sohvia ja suurempia pöytiä ryhmätöiden mahdollistamiseksi. Kaikkiaan tästä pitäisi heidän mielestään saada aikaan rento tila, jossa on mahdollista työskennellä ryhmissä ja vaikkapa vain oleskella. Villein idea oli kiipeilyseinä, jossa voisi sitten kiipeillä, mikäli ”ei jaksa koko ajan lukea tenttiin”.

Mistä on kysymys? Miksi henkilökunta haluaa muuttaa yliopiston tilat akateemiseksi Puuhamaaksi?

Yliopistolta kantautuneen viestin mukaan vuonna 2014 keskitytään oppimistilojen uudelleenideointiin ja parantamiseen. Sosiaalisen oppimisen virtaukset ovat löytäneet Tampereen yliopiston hallinnon ja kaikkien huulilla ovat paremmat ja helpommin lähestyttävät, matalan kynnyksen oppimistilat. Tämä on tietenkin loogista, tapahtuuhan oppiminen suurimmalta osin luokkahuoneiden ulkopuolella. Kuten arvata saattaa, oppimistiloja on mietitty eri työryhmissä ja neuvostoissa (opiskelijaedustajien ollessa paikalla). Lopullisia hankintaehdotuksia ja suunnitelmia ei oletettavasti ole lyöty lukkoon, mutta syksyn aikana saamme tietää enemmän.

Viestin kirjoittaja oli huolissaan ”kenen tarpeisiin tätä suunnittelua oikein tehtäisiin” ja muuttuisiko hänen havaintojensa mukaan suosittu lukusali äänekkääksi ryhmätyötilaksi.

Itse uskon, että oppimistilojen suunnittelua tehdään opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä yliopiston tilat ovat vajaakäytössä ja suuri osa neliöistä vaikuttaa vain odottavan seuraavan cocktail-tilaisuuden alkua. Erityisesti Päätalon neliöille olisi parempaa, ryhmätyöskentelyn ja muun sosiaalisen oppimisen mahdollistavaa käyttöä. Havaintojeni ja oman kokemukseni mukaan Alakuppila on yksi suosituimmista opiskelupaikoista kampuksella, mutta silti ainoa lajiaan. Sen ulkopuolelta on hyvin vaikea löytää tiloja, joissa opiskelija saa päästää sivun kääntämistä suurempia ääniä. Tietenkin erittäin suosittuja ovat kirjoittajankin mainitsemat lukusalit.

Yliopistolla on nyt mahdollisuus tilaratkaisun kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Lukusalien määrää ei tule vähentää, vaikka niiden uudelleenjärjestely olisikin edessä. Houkuttelevia äänekkäänkin oppimisen mahdollistavia tiloja tulee sijaita kulkureittien varrella. Kampuksen hyödyttömiä neliöitä (käytävät, aulat, turhat naulakot) on annettava yliopistoyhteisön käyttöön. Yliopistolla on nyt hyvä sauma ottaa oppia esimerkiksi Aallon ja TTY:n kampusten kekseliäistä tavoista lisätä erilaisia oppimistiloja. Aluksi tiloja testataan ja käyttöä tutkitaan pop-up –tiloja rakentamalla ja tämän jälkeen tehdään hankintapäätökset uusien tilojen saamiseksi. Hyvää mallia tähän suuntaan on näyttänyt Virta-rakennuksen uudet tilat ja SIS:n TRIM-tutkimuskeskuksen OASIS.

Lopuksi vielä inspiroiva video Helsingin yliopistosta.

[vimeo http://www.vimeo.com/60818003 w=500&h=281]

Jari Järvenpää

Hallituksen puheenjohtaja

1 comment

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Service office

Yliopistonkatu 60 A 2. floor, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Office is closed from 12.6. to 31.7.
Open from 1.8. 9-11 and 12-16

Takaisin ylös