Kohti tohtorikoulutusta ja akateemista uraa

Kohti tohtorikoulutusta ja akateemista uraa

Kuulun niihin ihmisiin, joille elämän suunta on ollut enemmän tai vähemmän selvillä jo lapsesta saakka. Olen halunnut opettajaksi ensimmäisestä kouluvuodestani lähtien, ja kuudennella luokalla kirjoitin ammattitoiveita käsittelevässä ainekirjoitelmassa tulevani professoriksi. Tuolloin käsitykseni professorista oli kylläkin pitkään, valkoiseen laboratoriotakkiin pukeutuvasta, silmälasipäisestä ja harmaahiuksisesta kemististä, tai jotain sinnepäin ainakin on aineen yhteyteen piirtämästäni kuvasta pääteltävissä. Kemian ja fysiikan sitten alkaessa seitsemännellä luokalla oli kuitenkin todettava, että ehkä on syytä pitäytyä sellaisten asioiden parissa, joista a) ylipäätään pitää sekä b) jotain ymmärtää. Minulle näitä ovat aina olleet vieraat kielet.

Kielellinen vahvuuteni vei minut Tampereen klassilliseen lukioon, jonka jälkeen kohtalaisten kirjoitustulosten siivittämänä hain ja tulin valituksi sekä saksan kielen ja kulttuurin että saksan kääntämisen pääaineisiin Tampereen yliopistoon. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan saksan kielen ja kulttuurin pääaineekseni; suurempi määrä kohdekielistä opetusta palveli lopulta pääasiallisena valintaperusteenani. Tuutorit käskivät varautumaan keskinkertaisiin tuloksiin ainakin ensimmäisten kurssien osalta, sillä yliopiston korkeampi vaatimustaso kuulemma veisi hieman totutteluaikaa. Erinomaisen lukion käytyäni tasoero ei kuitenkaan ollut suunnaton, ja eritoten kielioppikurssit suoritin poikkeuksetta erinomaisin tuloksin; jopa niin, että kerratessamme opiskelijatovereiden kanssa kielioppikurssien tenttejä varten päädyin useammin selittämään asioita kuin kysymään omia epäselvyyksiäni. Huomasin myös oivaltavani opetetut asiat paremmin selventäessäni niitä kanssaopiskelijoille. Ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla tein sitten päätöksen, että pyrkisin jonain päivänä opettamaan saksan kielioppia yliopistolla. Tämä tulisi tarkoittamaan tohtoriopintojen suorittamista ja väitöskirjan kirjoittamista, joihin aloin valmistautua sekä henkisesti että opintojen suunnittelun ja itseni profiloimisen keinoin.

Tohtorikoulutukseen valmistautuminen antoi luontevasti päämäärän opintojeni suunnittelulle ja ohjasi valintojani läpi kuusivuotisen taipaleeni filosofian maisteriksi. Opettajan pätevyys oli helppo valinta, olinhan aina halunnut opettajaksi, ja se antoi soveltuvan pohjan kohti tohtorikoulutusta ja samalla hyvän turvaverkon, jos tohtorikoulutukseen eivät ovet olisi auenneetkaan. Yleinen kielitiede oli sopiva sivuainevalinta kielitieteelliseen tohtorikoulutukseen tähtäävälle. Saksan kielen ja kulttuurin ja saksan kääntämisen pääaineiden yhdistyminen yhdeksi tutkinto-ohjelmaksi sai minut huomaamaan samankaltaisia suuntauksia muissakin Suomen yliopistoissa, joten päädyin sisällyttämään myös yleisen käännöstieteen sivuainekokonaisuuden tutkintooni, jotta minulla olisi näyttöä myös käännöspuolen kiinnostuksestani ja siten paremmat työnäkymät tulevaisuuden yliopistomaailmassa. Kansainvälisyyden kasvaessa yhä merkittävämmäksi meriitiksi akateemisen uran kannalta päätin suorittaa opiskelijavaihdon Saksassa, josta rohkaistuneena hain vielä viimeisenä kokonaisena lukuvuotenani työharjoitteluun Itävaltaan. Yliopistomaailman ymmärrykseni kasvattamiseksi ryhdyin myös osallistumaan erinäisiin työryhmiin yliopistolla, joista merkittävimmäksi muodostui nelivuotinen jäsenyyteni Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön johtokunnassa. Tämä paikka tarjosi minulle paitsi näköalapaikan yliopiston päätöksentekojärjestelmään ja muihin käytäntöihin myös näkyvyyttä ja siten verkostoitumismahdollisuuden yksikön henkilökunnan kanssa. Hyvin suunnitellut ja toteutetut opinnot kantoivat hedelmää ja sain jatko-opintopaikan syyslukukauden 2016 haussa.

Monia varmasti mietityttää, mitä tohtorikoulutus oikeastaan pitää sisällään ja millaista uraa tohtorikoulutuksen jälkeiselle ajalle voi olla tiedossa. Käytännössä tohtorikoulutus on hieman erilainen jokaisella koulutettavalla. Jatko-opintojen alussa tehdään ohjaajien kanssa yhdessä opinto- ja ohjaussuunnitelma, jossa vedetään alustavia suuntaviivoja tulevalle neljälle vuodelle, joka on tohtoriopintojen tavoitteellinen suoritusaika. On tärkeä huomata, että väitöskirjan lisäksi tohtoriopintoihin sisältyy jonkin verran omaa aihetta sekä tutkijan uraa tukevia opintoja, joiden suunnittelussa ohjaajat myös auttavat. Omien opintojen lisäksi tohtorikoulutus sisältää muun muassa konferenssiesitelmien pitämistä, artikkelien kirjoittamista sekä omaa opetusta. Suuressa roolissa on myös rahoitushakemusten kirjoittaminen: tiedekunnilla on työsuhteisia tohtoriopiskelijan paikkoja vain rajattu määrä eikä niitä riitä kaikille, joten esimerkiksi säätiöiden tarjoamat apurahat ovat kovassa kysynnässä. Väitöskirjan kirjoittaminen muun työn ohessa on myös mahdollista, mutta ymmärrettävistä syistä huomattavasti vaikeampaa ja vähintään hitaampaa kuin päätoiminen jatko-opiskelu.

Ohjaajien rooli ei tohtoriopinnoissa rajoitu pelkästään väitöskirjaan, vaan he ovat avainasemassa tohtoriopintojen suunnittelun ja suorittamisen tukena varsinkin opintojen alkuvaiheessa. Erityisesti apua tarvitaan verkostoitumiseen ja suhteiden luomiseen oman yliopiston ulkopuolelle. Lisäksi on syytä saada ohjausta siinä, mistä hakea rahoitusta, mihin tieteellisiin seuroihin kannattaisi liittyä, mihin konferensseihin tulisi osallistua ja millä kanavilla artikkeleita julkaista. Itse olen saanut erinomaiset ohjaajat tohtorikoulutukselleni, mistä on ollut suunnatonta apua ja mistä olen erittäin kiitollinen.

Monilla tohtorikoulutukseen tulevilla, allekirjoittanut mukaan lukien, on tavoitteenaan akateeminen ura. Tohtorikoulutus ei kuitenkaan takaa työpaikkaa yliopistomaailmasta. Monet tohtoriksi väitelleet työskentelevät yrityspuolella, ja ”turvaverkostani” koulumaailmasta esimerkiksi rehtoreissa ja jonkin verran myös lukioiden lehtoreissa tapaa tohtoreita. Myös hallinnollisissa asiantuntijatehtävissä on tohtorikoulutuksen saaneille kysyntää. Tohtoriksi väitteleminen ei siis välttämättä ole suora polku kohti tutkijan ja akateemisen opettajan uraputkea eikä tohtorikoulutuksen suorittaminen sulje mitään ovia, vaikka tällaisiin kuvitelmiin usein saattaakin törmätä varsinkin akateemisten piirien ulkopuolella.

Tällä hetkellä puhutaan kovasti uraputkien pätkittymisestä ja pätkätyökulttuurin lisääntymisestä. (Työ)elämän mittaisia virkasuhteita ei enää solmita eikä esimerkiksi eläköitymisen kautta vapautuneita virkapaikkoja enää täytetä. Erityisesti opettajan ammattiin valmistuvalle tämä näyttäytyy usein kauhukuvana valmistumisen jälkeisestä työttömyysputkesta ja jopa vuosikausia kestävästä epävarmasta tulopohjasta. Yliopistotasolla tilanne on vallinnut jo pidemmän aikaa ja tohtorikoulutukseen pyrkiviä varoitellaan pätkätyöputkista ja epävarmoista tulevaisuudennäkymistä. Henkilökohtaisesti koen asian kuitenkin pragmaattisesti: tilanne on sellainen kuin se on, eikä menneistä murehtiminen tuo niitä takaisin. Valitsen nähdä tilanteen pikemminkin mahdollisuutena toteuttaa itseäni paremmin. Minun ei tarvitse tehdä päätöksiä, jotka johtavat minut loppuelämäni ammattiin, vaan voin kokeilla erilaisia työtehtäviä, lisä-, täydennys- ja uudelleenkouluttautua kun työputkeen tulee tyhjiä hetkiä ja nauttia elämän muista iloista silloinkin kun työelämä tai sen hetkellinen puuttuminen ei iloja tuo. Tavoittelen uralleni tutkimusta ja opettamista, asioiden tarkastelua ja kehittämistä, toisten opastamista ja ohjaamista, niin hallinnollisia kuin asiantuntijatehtäviäkin, eikä välttämättä tässä järjestyksessä. Näen tohtorikoulutuksen ja tohtoriksi väittelemisen osana tätä urasuunnitelmaa; ura, joka ei ole suora putki vaan pikemminkin kiemurteleva polku. En vielä tiedä, mitä kaikkea sen varrella tulen kohtaamaan, mutta kuljen sitä eteenpäin ja voin kokea sen omakseni.

 

Henrik Oksanen

Tohtoriopiskelija

Saksan kieli, kulttuuri ja kääntäminen

Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto

urablogi_oksanen_henrik

Kirjoittaja on syksyllä 2016 Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksiköstä valmistunut filosofian maisteri ja keväällä 2017 jatko-opintonsa Viestintätieteiden tiedekunnassa aloittanut tohtoriopiskelija. Henrik on kiinnostunut saksan kieliopin kiemuroista sekä kielen ja kontekstin yhteistoiminnasta ja sen heijastuksista kielellisiin tuotoksiin. Vapaa-ajan täyttävät suureksi osaksi neljän nuoremman sisaruksen koulunkäynnin suunnittelussa avustaminen, tv-sarjojen katselu puolison kanssa sekä lautapelailu kaveriporukalla.

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös