Kyllä minä niin mieleni pahoitin…

Kyllä minä niin mieleni pahoitin…

Mutta totta se on. Pahoitin mieleni haukuista, joita ylioppilaskunta, ylioppilasliike ja sen toimijat ovat viimemmäksi saaneet niin julkisessa keskustelussa kuin tutuiltakin. ”Ylioppilaskunta-aktiivit ovat poliittisia broilereita ja pikkupoliitikkoja, ylioppilasliike on kellokkaidensa pätevöittämiselle omistautunut saavutettujen etujen puolustaja ja ylioppilaskunta broilerikasvattamo.” Mielipaha hieman hätkähdytti minua, sillä vuosi sitten lähdin Tamyn hallitukseen siksi, että ajattelin osittain juuri edellä mainitulla tavalla. Näin hallituskauteni päätteeksi lähdin siis ruotimaan sitä, mikä Tamyssa mättää sekä sitä, miksi silti koin haukut epäoikeudenmukaisina. (Keskityn tässä osallistumisen mahdollisuuksien ja avoimuuden ongelmiin nimenomaan Tamyssa, sillä kansallisen opiskelijapolitiikan syövereistä ja synneistä voisi kirjoittaa aivan oman eepoksensa.)

On totta, että Tamyssa on paljon tekemistä avoimuuden, jäsenistön osallistumismahdollisuuksien ja suoran demokratian suhteen. Sekä hallituksen että edustajiston tekemisistä tulisi tiedottaa enemmän, selkeämmin ja lähestyttävämmällä tavalla. Tamy voisi myös viestiä esimerkiksi yliopistolla tehdystä vaikuttamistyöstä ja ajankohtaisista kysymyksistä entistä enemmän. Erilaisia mahdollisuuksia osallistua Tamyn päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun tulisi lisätä ja olemassa olevia kanavia tehdä näkyvämmäksi opiskelijoille. Ennen kaikkea vuorovaikutus ainejärjestöjen ja harrasteyhdistysten kanssa sekä tuutoroinnin kautta tulisi saada toimivammaksi. Edustuksellisen demokratian, kuten jäsenäänestyksien, lisäämistä olennaisempana näen suorien vaikutusmahdollisuuksien parantamisen.

Yksi ylioppilaskunnan perisynneistä kun on jäsenistön näkeminen passiivisena objektina, toiminnan kohteena. Puhe jäsenistön osallistamisesta on kuvottavaa. Sen sijaan pitäisi tehdä opiskelijoille näkyväsi olemassa olevat vaikutuskeinot sekä tukea kaikkea omaehtoista toimintaa. Tamy on yhtä kuin jäsenensä ja heidän kykynsä toimia.

Paradoksaalista kyllä, jäsenlähtöisyys on myös ollut yksi suurimmista huolenaiheistamme kuluneen vuoden aikana. Hallitus on käynyt lukuisia keskusteluja juuri siitä, kuinka Tamy voisi olla lähempänä jäseniään, mikä viestinnässä mättää, miksei ylioppilaskunta kiinnosta, kuinka saisimme vaikutuskanavat näkyviksi ja käytetyiksi jne. Emmekä ole ensimmäisiä. Viime vuosina Tamyn toimintaa onkin tehty avoimemmaksi monin keinoin: mm. uudet nettisivut, blogi, sosiaalisen median ja Tamypedian käyttöönotto sekä uutiskirjeet ovat olleet keinoja tähän. Hallituksen kampuspäivystykset, ainejärjestökummitoiminta tai vaikkapa edustajiston kokous päätalon portailla ovat taas osa pyrkimystä tulla lähemmäksi järjestöjä ja opiskelijaa. Suoria vaikutusmahdollisuuksia on lisätty mm. opiskelijafoorumien, kaikille avoimien valiokuntien sekä aloiteoikeuden kautta. Vaikka kähminnältä ja suhmuroinnilta tuskin koskaan täysin vältytään, on tänä vuonna hallituksen valinta tehty avoimemmaksi tiedottamalla ehdokkaista ja tyrkkypaneelista koko jäsenistölle.

Läheskään kaikki ei toimi kuin unelma ja moni uudistus on vielä kokeiluasteella. Monet edellä mainituista asioista ovat kuitenkin toteutuneet, koska joku opiskelija on antanut suoraa palautetta tai tehnyt asiasta aloitteen. Kriittinen suhtautuminen ja annettu palaute on siis enemmän kuin tervetullutta ja sitä pitää osata myös pyytää ja hyödyntää. Kritiikki muistuttaa siitä, mitä ylioppilaskunnassa ollaan tekemässä ja saa miettimään omia toimintatapoja sekä niiden kestävyyttä.

Moni uudistus parempaan on myös toteutunut siksi, että joku opiskelija on lähtenyt mukaan Tamyn toimintaan muuttaakseen sitä. Olen vuoden katsellut erilaisia ihmisiä niin Tamyn toimistolla kuin sen liepeilläkin ja olen myös nähnyt uskomattoman määrän työtä, jota he ovat tehneet. Siksi minusta tuntuukin täysin kohtuuttomalta ja epäreilulta se tapa, jolla ylioppilaskunnassa toimivat on leimattu kaikki tyynni pyrkyreiksi, broilereiksi tai oman edun tavoittelijoiksi. Ja siksi minä niin mieleni pahoitin.

Veera Kaleva, kohta vuoden koulutuspoliittista omaa etuaan tavoitellut pyrkyri

2 comments

  1. Kyllä minä niin mieleni pahoitin… | SYL

    […] Kyllä minä niin mieleni pahoitin… Tweet (function(d, s, id) { var js, fjs = d.getElementsByTagName(s)[0]; if (d.getElementById(id)) {return;} js = d.createElement(s); js.id = id; js.src = "//connect.facebook.net/fi_FI/all.js#xfbml=1&appId=155410991136575"; fjs.parentNode.insertBefore(js, fjs); }(document, 'script', 'facebook-jssdk')); […]

  2. Kommentaattori

    Ylioppilaskuntatoiminnassahan ongelmana on usein se, että käytetään hirvittävän paljon aikaa ja energiaa epäolennaisiin ja vain pientä piiriä kiinnostaviin haihatteluihin. Ja sitten ihmetellään, kun ”rivijäsentä ei kiinnosta”. Kysymys pitäisi kääntää ennemminkin toisinpäin: MIKSI IHMEESSÄ RIVIJÄSENTÄ KIINNOSTAISIVAT KYSEISET ASIAT.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös