Onko kone kaveri, pomo vai kilpailija?

Onko kone kaveri, pomo vai kilpailija?

 

Jokin aika sitten lehdissä oli huutavia otsikoita siitä, kuinka digitaalitekniikan nopea kehitys korvaa työtä. Eräiden ekonomistien laskelmien mukaan Yhdysvalloissa lähes puolet ja Suomessakin yli kolmannes nykyisistä työpaikoista olisi automatisoitavissa noin 20 vuoden sisällä. Tapahtuuko näin? Seuraako tästä pysyvä joukkotyöttömyys? Miten yhteiskunta kestää tällaisen myllytyksen?

 

Ei kannata heittää pyyhettä kehään. Tähän on monta hyvää syytä.

 

Ensimmäinen syy on se, että kaikki laskelmat digitaalitekniikan työtä syrjäyttävistä vaikutuksista ovat vain enemmän tai vähemmän perusteltavissa olevia arvauksia. Teknologisen kehityksen ja uusien sovellutusten leviämisen nopeutta ei pysty kukaan ennakoimaan. Niihin vaikuttavat niin teknologisen kehityksen arvaamattomuus kuin monet taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät.

 

Toinen syy on se, etteivät ihmiset ole historian kulussa olleet koskaan vain passiivisia teknologisten tai muiden yhteiskunnallisten muutosten uhreja, vaan aktiivisia toimijoita. Ihmiset voivat kehittää itseään ja osaamistaan sekä tarvittaessa vaihtaa työtään, työpaikkaansa ja ammattiaan.

 

Mutta jos uutta työtä ei ole tarjolla?

 

Jos ei ole, tämä tuskin johtuu tulevaisuudessakaan ensisijaisesti teknologisesta kehityksestä. Teknologinen kehitys on historian kulussa ollut aina merkittävänä innoittajana sitä täydentäville sosiaalisille innovaatioille. Esimerkiksi digitaalitekniikka lisää asioiden ja ilmiöiden välistä yhdisteltävyyttä luoden näin edellytyksiä täysin uusille tuotteille, palveluille ja liiketoiminnalle. Teknologista kehitystä täydentäviä innovaatioita syntyy niin kauan kuin ihmisten tarpeet eivät ole täysin tyydytettyjä eivätkä ihmisten mielikuvitus tai heidän uskonsa tulevaisuuteen ole kokonaan hiipuneet. Vaikea uskoa, että ihmislajille kävisi näin kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa.

 

Neljäs syy siihen, miksei pyyhettä pidä heittää kehään, vaatisi enemmänkin keskustelua. Vaikka teknologia korvaa työtä, hävittää se harvoin kokonaisia työtehtäviä. Kyse on tyypillisesti yksittäisten työtoimintojen, ei kokonaisten työtehtävien, automatisoinnista. Kysymys siitä, miten jäljelle jäävät ihmistyötä edellyttävät toiminnot organisoidaan ja jaetaan ihmisten kesken, on jäänyt toistaiseksi suvantoon niin keskustelussa digitalisaatiosta kuin työelämän kehittämisestä. Millaisia uusia tehtäväkokonaisuuksia syntyy? Ovatko ne sisällöltään aiempia monipuolisempia ja rikkaampia vai yksipuolisempia ja köyhempiä? Mikä ohjaa tätä prosessia?

 

Tulevaisuuden töiden määrittelykamppailu kannattaisi Suomessa ottaa tosissaan. Meillä on (ainakin vielä toistaiseksi) korkea koulutus- ja osaamistaso, mikä puoltaa ajatusta siitä, että digitalisaatio voisi monessa tapauksessa tukea ihmisten mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen ja parempaan hyödyntämiseen työssä. Tällaisen skenaarion toteutuminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Keskustelua digitalisaatiosta ohjaa hyvin teknologiakeskeinen näkemys. Suomessa kyllä pohditaan, kuinka otetaan digiloikka maailman kärkeen, digitalisoidaan julkisten palvelujen prosessit tai tehdään maastamme teollisen internetin piilaakso, muttei sitä, kuinka digitalisaatiota voisi hyödyntää myös töiden kehittämiseksi ja paremman työelämän aikaan saamiseksi.

 

Tällainen keskustelu pitäisi saada Suomessa kunnolla käyntiin hallituksen, työmarkkinajärjestöjen, tutkijoiden ja tulevaisuuden työntekijöiden kesken. Vielä ei ole liian myöhäistä. Tulevaisuuden työelämää ei nimittäin ole vielä tehty.

 

Tuomo Alasoini

Johtava asiantuntija

Tekes

Tilaa uutiskirje

Service office

Yliopistonkatu 60 A 2. floor, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Office is closed from 12.6. to 31.7.
Open from 1.8. 9-11 and 12-16

Takaisin ylös