Otteita työelämästä ja tulevaisuuden taidoista – mitä minulle ei opetettu yliopistossa

Otteita työelämästä ja tulevaisuuden taidoista – mitä minulle ei opetettu yliopistossa

Törmään uravalmentajana vähintään viikottain kysymyksiin, joissa mietitään sellaista uravaihtoehtoa tai opiskelupolkua, joka takaisi varman työpaikan tai osaamistarpeen tulevaisuudessakin. Olen urani aikana valmentanut hyvin erilaisia henkilöitä: yhtä lailla alle kolmekymppisiä opiskelijoita kuin yli 50-vuotiaita kokeneita konkareitakin, mutta samanlaiset kysymykset pysyvät. ”Millaista työtä minun kannattaisi hakea, jotta voisin työskennellä siellä vielä 15 vuotta, eläkkeelle pääsyyn asti?” ”Mitä minun kannattaa opiskella, jotta saan töitä, kun valmistun?”

Perusluonteeseemme kuuluu siis ikään katsomatta jonkinasteinen asioiden suunnittelu; pyrimme ennakoimaan tulevaa ja varautumaan siihen. Samalla kuitenkin työelämä on muuttunut radikaalisti ja muutostila jatkuu edelleen, ja tapahtumaketjujen ennakointi onkin entistä vaikeampaa. Muutosta on mielenkiintoista seurata 80-luvun loppupuolella syntyneen näkökulmasta, näiden kahden edellä mainitun ikäryhmän keskipisteestä käsin. Globaalisti haastava taloustilanne, digitalisaatio, robotisaatio ja elinkeinorakenteen muutos ovat muutamia tekijöitä, jotka ovat muuttaneet työelämää kuluvan kymmenen vuoden aikana – ja tulevat muuttamaan jatkossakin. Miten siis voimme ennakoida ennakoimatonta? Miten hankkia sellaisia taitoja, joille on kysyntää vielä vuosikymmenienkin päästä?

Muistan itsekin kasvatustieteen maisterin opinnot aloittaneena pohtineeni, toisinaan hieman ahdistuneena, samoja asioita. Kävin laskentatoimen ja kansantaloustieteen kursseilla, sillä olisi hyödyllistä ymmärtää taloutta niin käytännön kuin teoriankin tasolla. Istuin psykologian tunneilla, sillä täytyyhän työelämässä ymmärtää ihmisen käyttäytymisen ja ajattelun perusmekanismit. Suoritin englanninkielisiä monikulttuurisuusopintoja, sillä kansainvälistyminen kasvaa jatkuvasti. Tein nuorisotutkimuksen opintokokonaisuutta, sillä, no, nuorissa on tulevaisuus ja tulevaisuutta kohti tässä mennään. Parin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tällaiset perustelut jäivät kuitenkin pois ja niiden mukana myös vähemmän kiinnostavat kurssit. Lopulta opiskelin niitä aineita, jotka innostavat ja aidosti kiinnostavat, miettimättä sen enempää onko niistä myöhemmin suoranaista ”hyötyä” vai ei.

Päätös oli erinomainen ja oikea. Opinnot tulivat kokonaan valmiiksi, minä ajatuksineni en. Myöhemmin työelämässä olen nimittäin huomannut, että opiskelemieni opintojen sisällöt eivät oikeastaan ole tuoneet ”hyötyä” samoin kuin opiskeluaikana kartutetut ajattelun taidot: ajankäytön suunnittelu, tiedonhaku, argumentointi, tekemisen priorisointi, kriittinen ajattelu… Ne ovat olleet niitä taitoja, joita myös työssä on oikeasti tarvittu. Toisaalta työelämässä vaaditaan paljon myös sellaisia taitoja, joita ei koskaan opetettu vaan jotka täytyy opetella kantapään kautta. Mitä silloin tulee tehdä, kun vastuullasi on uusi projekti ja hommia olisi valtavasti eikä 8 tuntia päivässä riitä? Mitä silloin tehdään, kun sähköposteja ja puheluita tulee kymmeniä juuri sinä päivänä, kun suunnittelit kirjoittavasi kiireellistä raporttia? Mitä silloin kuuluu tehdä, kun sinua pyydetään puhumaan valtavalle yleisölle, etkä ole koskaan esiintynyt luentosalin ulkopuolella? Entä siinä tapauksessa, kun saat vastuullesi sellaisen kokonaisuuden, jota et ole koskaan aikaisemmin tehnyt? Mitäs sitten, kun näitä kokonaisuuksia tulee monta?

Niinpä. Työssä joudumme ja pääsemme jatkuvasti sellaisiin tilanteisiin, joihin ei löydy vastausta tenttikirjasta eikä edes Googlesta (tai ainakaan niitä ei ole aikaa lähteä etsimään). Hallitsemme monia kokonaisuuksia samanaikaisesti, reagoimme nopeasti muuttuviin tilanteisiin, priorisoimme ajankäyttöämme, teemme nopeita, intuitioon perustuvia valintoja ja vedämme rajoja, hyppäämme usein epämukavuusalueelle ja uusiin tilanteisiin, joissa emme ole aikaisemmin olleet. Opimme jatkuvasti uutta. Toimimme pysyvässä muutoksen tilassa, jota ei voi mallintaa yksinkertaiseen kaavioon tai tiettyyn teoriaan, johon olisi olemassa oikeat vastaukset. Sillä jos olisi, kyseisen työn tekisi tai tulee tekemään robotti tai jokin muu automatisoitu digisovellus.

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että meidän on turha alkaa juosta kilpajuoksua kehityksen kanssa tai käyttää tässä suhteessa liikaa energiaa ennakoimattoman ennakoimiseen. Emme voi hallita tai tietää niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan – saati niitä työpaikkoja, jotka pysyvät muuttumattomina seuraavat 15 vuotta. On kuitenkin muutamia sellaisia taitoja, joiden väitän pysyvän aina ajantasaisina ja sellaisina, ettei niihin yksikään robotti tai sovellus ihmisen lailla pysty. Näitä siis suosittelisin opiskelemaan, niin nykyistä kuin tulevaakin varten:

1. Uteliaisuus ja luova ongelmanratkaisukyky

– jatkuva uusien tietojen ja taitojen jano, kyky hahmottaa ja keksiä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja haasteisiin

2. Joustavuus

– avoin suhtautuminen ja sopeutuminen uuteen

3. Kyky nähdä kokonaisuuksia, visionäärisyys

– ymmärrys siitä, miten monimutkaiset osat vaikuttavat kokonaisuuteen, syy-seuraussuhteiden analysointi, mielikuvituksellisuus nähdä sellaista, mitä ei vielä ole

4. Empatia, avun pyytäminen ja antaminen

– toisen asemaan asettuminen, ymmärrys siitä, mikä on merkityksellistä, moraaliset valinnat, yhteistyö yli rajojen

5. Rohkeus ja uskallus

– näitä kahta taitoa vaaditaan siihen, että kykenee toteuttamaan kaikkia edellä mainittuja asioita ja uskaltaa tehdä valintoja epävarmuuden ja muutoksen keskellä

Ja mitä tulee niihin opintojen sisältöihin – kivempi opiskella sellaisia asioita, jotka ovat itselle kiinnostavia.

Yhtenä kriittisenä pohdinnan aiheena voidaan tietysti esittää se, että onko nykyisessä tai tulevassa työelämässä yleensäkään järkeä tai että onko se ideaalisin ihmisen aivoille ja olemukselle. Mutta se on jo ihan toisen kirjoituksen ja keskustelun aihe.

Sitä ennen: uteliaita opiskeluhetkiä, niin sisällöllisten kuin aina ajantasaisten tietojen ja taitojen parissa!

Mira Valkonen

Kirjoittaja on yleisen kasvatustieteen maisteri, joka työskentelee uravalmentajana yksityisessä valmennusyrityksessä Tampereella

Linkedin.com/in/miravalkonen

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös