Päätöksiä tasa-arvoisesti, tasa-arvosta?

Päätöksiä tasa-arvoisesti, tasa-arvosta?

Tamy teki viime viikolla kannanoton Demokraattinen päätöksenteko sanoista teoiksi (ks. alla), jossa – taas kerran – vaadimme yliopistoa parantamaan käytäntöjään yliopistoyhteisön eri ryhmien huomioimisessa päätöksenteossa, jotta yliopiston strategiaankin kirjatut tasavertaiset mahdollisuudet vaikuttaa toteutuisivat. Tämä tavoite – kuten myös strategiaan kirjattu sitoumus edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa – vaikuttaa kuitenkin ristiriitaiselta hallintouudistuksen mukanaan tuoman vallan keskittymisen kanssa.

Vallan keskittyminen yliopiston ja yksiköiden johdolle luo ongelmia, jotka eivät välttämättä ratkea kannanotossa vaatimillamme hyvillä käytännöillä. Lähtötilanne on, että tasa-arvo ei yliopistossa toteudu – aivan kuten se ideaalina tai utopiana ei toteudu missään muuallakaan. Johtoportaan kapeneminen kärjistää yliopiston tasa-arvo-ongelmia, sillä vallankäytön paikkojen vähentyessä pääsy niihin on entistä rajatumpaa, jolloin eri ryhmien ali- ja yliedustusta aiheuttavat moninaiset ja monimutkaiset mekanismit toimivat entistä voimakkammin.

Hallinnon opiskelijaedustajille vallan keskittyminen tarkoittaa myös muunlaisia haasteita. Hallopedipaikkojen määrä romahti uuden yksikköjaon myötä, mikä tarkoittaa vapaaehtoispohjalta toimiville opiskelija-aktiiveille entistä suurempaa työmäärää ja vastuuta. Yliopiston puolesta tehtyä työtä ei edelleenkään korvata opintopisteillä ylioppilaskunnan toistuvista vaatimuksista huolimatta.

Lisäksi muutoksen myötä valmisteluvaltaa näyttää edelleen siirtyvän enemmän tai vähemmän virallisiiin tai tarpeen mukaan koollekutsuttuihin työryhmiin. Voi olla, että väliaikaisten työryhmien määrä vähenee kunhan murrosvaiheesta päästään, mutta toisaalta yliopisto on aina joiltain osin muutoksessa, eli työryhmiä tulee ja menee jatkossakin. Näiden ryhmien jäsenten valinnan kriteerejä voi vain arvailla, mutta vihjeenä voi esittää, että valintatilanteissa vaikuttavat ilmiöt kuten homososiaalisuus ja kulttuurinen kloonaus tuottavat usein varsin homogeenisen lopputuloksen valinnan tekijöihin nähden.

Tasa-arvoinen osallistuminen päätöksentekoon on itseisarvo, jonka yliopistokin on ainakin strategian tasolla tunnustanut. Päätöksenteon tasa-arvossa ei ole kuitenkaan kyse vain oikeudenmukaisuudesta, vaan myös puhtaasta hyödystä: moninaisuus parantaa työryhmien ja päättävien elinten työskentelyä. Erilaiset näkemykset rikastuttavat keskustelua, ja eri ryhmien laaja edustus tuo mukanaan monipuoliset verkostot sekä eri alojen asiantuntemusta ja kokemusta.

Päätöksenteon tasa-arvo-ongelmat eivät kuitenkaan ratkea vain eri ryhmien tasa-arvoisella edustuksella: esimerkiksi naiset eivät automaattisesti tee sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta parempia päätöksiä kuin miehet, etenkään jos päättävän elimen toimintatavat ohjaavat epätasa-arvoon. Toinen puoli ratkaisua olisikin päättäjien tasa-arvotietoisuuden kehittäminen ja tätä kautta muutokset toimintakulttuurissa. Onkin huolestuttavaa, että yliopistolla ei ilmeisesti ole ollut vuosiin tasa-arvokoulutusta päättävissä elimissä työskenteleville. Tasa-arvokysymykset ovat vaikeita ja laajoja, joten niiden käsittelyyn tarvitaan erityistä paneutumista ja asiantuntijuutta, jonka arvon yliopiston tiedeyhteisönä luulisi tunnustavan. Valitettavasti ainakaan yliopiston tasa-arvotoimikunnan työn resursoinnissa tämä arvostus ei näy. Tasa-arvoasioiden ottaminen vakavasti jokaisella johdon portaalla ja niiden käsittely myös taloudellisina kysymyksinä olisikin ensimmäinen edellytys tasa-arvon edistämiseksi yliopistossa.

Tamyssa taas tasa-arvo on nyt piirun verran paremmalla tolalla: viime perjantaina valtaosa henkilökunnasta ja hallituksesta kouluttautui Työelämän tutkimuskeskuksen tutkijan Minna Leinosen johdolla tasa-arvoisemmaksi työyhteisöksi ja ottamaan tasa-arvokysymykset paremmin huomioon omassa toiminnassaan ja vaikuttamistyössään. Lisäksi Tamy julistautui viime torstaina syrjinnästä vapaaksi alueeksi . Suosittelen lämpimästi vastaavia toimenpiteitä myös Tampereen yliopistolle!

Pieta Hyvärinen, hallituksen yhdenvertaisuusvastaava

——

Kannanotto 31.3.2011

Demokraattinen päätöksenteko sanoista teoiksi

Tampereen yliopistolla meneillään oleva hallintorakenneuudistus muuttaa yliopiston valta- ja vaikuttamissuhteita. Uudistus tarjoaa oivallisen tilaisuuden päästä eroon epädemokraattisista ja huonoista hallinnon käytännöistä. Käytäväkeskusteluissa ja hyvä veli -verkostoissa tehdyn valmistelun ja tiedekunta- ja laitosneuvostoja vaivanneen näennäisdemokratian aika voi olla ohi.

Muutokseen sisältyy kuitenkin myös uhkia, sillä uusi yliopistolaki ja Tampereen yliopiston johtosääntö muuttavat yliopistoa yhä enemmän linjaorganisaation suuntaan, keskittävät valtaa yksiköiden ja yliopiston johdolle sekä vähentävät eri ryhmien edustuksen määrää yliopiston hallinnossa. Kolmikantainen päätöksenteko ei enää ole itsestään selvä osa yliopiston valmistelu- ja päätöksentekoprosesseja, vaan demokratian toteutuminen riippuu yhä enemmän tapauskohtaisesta harkinnasta ja johdon halusta kuulla ja kuunnella niin opiskelijoita kuin henkilökuntaakin.

Sekä yliopiston strategia että johtosääntö toteavat kuitenkin yksiselitteisesti, että yliopistoyhteisön eri ryhmät on otettava mukaan valmisteluun ja päätöksentekoon heitä koskevissa asioissa. Yksi strategiaan kirjatuista arvoista on tasavertainen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, mikä edellyttää  avointa tiedotusta valmisteilla olevista asioista, läpinäkyvää hallintoa sekä eri ryhmien kutsumista mukaan myös epävirallisiin valmisteleviin elimiin. Hallintoelinten ja työryhmien välisten vastuiden sekä menettelytapojen on oltava hyvän hallintotavan mukaisia ja selkeästi kirjattuja.

Joissakin yliopiston hallintoelimissä ja yksiköissä kirjaus demokraattisuudesta ja osallistavuudesta on otettu tosissaan huomioon, mutta opiskelijoilta on tullut  palautetta  myös hyvin epädemokraattisista käytännöistä: joko yhteisesti valmisteltuja suunnitelmia ei olekaan viety eteenpäin johtokunnille ja yliopiston johdolle tai sitten todellinen valmistelutyö on tehty työryhmissä, joissa opiskelijaedustusta ei ole ollut. Silloin kun erilaisia lausunto- ja kommenttipyyntöjä on opiskelijoille tullut, on vastausaikaa annettu usein kohtuuttoman vähän ja tiedonkulku yksiköissä meneillään olevista asioista on ollut opiskelijoiden suuntaan usein luokatonta. Lisäksi opiskelijaedustajien valinta erilaisiin valmisteluelimiin on kulkenut epämääräisiä reittejä pitkin siten, ettei ainejärjestöillä tai Tamylla ole ollut mahdollisuutta valita edustusta demokraattisesti.

Uusi toimintakulttuuri ja käytännöt ovat vasta rakentumassa, ja siksi niihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vastavalittujen johtajien sekä johtokuntien jatkuva kouluttaminen ja ohjeistaminen hyvään johtamiseen ja hallintotapaan on ensiarvoisen tärkeää. Johdon kasvanut valta edellyttää ennen kaikkea erilaisten näkökulmien huomioon ottamista ja suurempaa vastuuta yliopistoyhteisölle. Yliopistoyhteisön jäsenten mahdollisuudet osallistua heitä koskettavien asioiden hoitamiseen on varmistettava, sillä vain demokraattinen valmistelu ja päätöksenteko takaavat hyvän yhteishengen, luottamuksen rakentumisen ja parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös