Retoriikka esteenämme

Retoriikka esteenämme

On kovin mielenkiintoista seurata hyvinkin erilaisista asioista käytävää keskustelua hieman analyyttisemmin. Oli sitten kyse valtakunnan poliittisten puolueiden toistensa syyttelystä, opiskelijoiden mielipiteiden sivuuttamisesta yliopiston hallintoelimissä, eri ylioppilaskuntien välisistä eroista käytävistä keskusteluista tai sen oman ainejärjestön paremmuudesta ylitse sen toisen erilaisen järjestön. Ensimmäinen ajatus näiden erilaisten keskusteluiden linkittämisestä toisiinsa on hyvin helposti se, että eihän näillä ole mitään yhteistä. Minä olen eri mieltä.

Kaikki ihmiset tuntevat kuuluvansa johonkin sosiaaliseen yhteisöön. Se oma ryhmä on sitten se läheisin, jonka luomiin totuuksiin samaistutaan, ja aletaan viedä eteenpäin. Jotkut tekevät sen hiljaa hyväksymällä – aivan huomaamattaan. Valitettavasti suurin osa ihmisistä hyväksyy asiat kuten ne meille kerrotaan. Eikä tämä tarkoita sitä, että meille valehdeltaisi. Asiat otetaan liian usein annettuina, kyseenalaistamatta ja miettimättä, että mitä eri asioiden taustalla vaikuttaa. Foucault’ta mukaillen: mitä asiat kertovat, mistä vaikenevat ja kenen etuja ne palvelevat?

Hyvin usein uuteen ympäristöön tullessamme, siinä ryhmässä vallitseva – vähintään jonkinasteinen – indoktrinaatio on niin huomaamatonta, että valitettavan äkkiä se oman ryhmän hegemonia vallitsee niin paljon, jolloin tulemme sokeiksi vaihtoehdoille. Tämän takia erilaisten ja –kokoisten organisaatioiden tasolla tämän tarkastelu on kovin mielenkiintoista. Valtakunnan poliittiset ryhmät verhoutuvat oman retoriikkansa taakse, eri ylioppilaskunnat omaan tapaansa tehdä asioita ja ainejärjestöt itsensä korostamiseen eronteolla muihin nähden.

Nouseminen omista poteroista ja retoriikan ylitse katsominen ei ole helppo tehtävä. Kielenkäyttö ja sanonnat uusintavat jatkuvasti totuttuja näkökantoja ja oikeasti neutraalina toimiminen on todella vaikeata. Miksipä sitä tulisikaan kyseenalaistettua jatkuvasti vaikkapa omaa puhettaan, käyttäytymistään, pukeutumistaan ja totuttuja tapoja ajatella sekä toimia ympäristömme kanssa? Helpompaa on mennä sieltä, missä aita on matalin – sillä ”näin on aina ennenkin tehty”.

Mitä siis pitäisi tehdä? En sano, että kaikkien pitäisi alkaa kyseenalaistamaan kaikkea, vaan pikemminkin lähtisin hakemaan uusia asioita positiivisen kautta. Jokaisen tulisi lähteä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kohti tuntematonta, ja tämän jälkeen katsoa taakseen – se oma mukavuusalue voikin näyttäytyä aivan uudessa valossa. Siinä sitten voi herätä paljonkin kehitysajatuksia, kun pystyy ajattelemaan sen kuuluisan oman laatikkonsa ulkopuolelta asioita. Vesilätäkkö voi näyttää kovin erilaiselta ankkalammelta päin.

Sen sijaan, että aina istutaan iltaa sen oman porukan kanssa, niin joskus sillä kahvilla tai kaljalla kannattaa käydä nimenomaan sen erilaisen toimintatavan esittäjän kanssa. Pahimmassa tapauksessa voit oppia jotain uutta.

Jarkko Louhelainen
Ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

1 comment

  1. Retoriikka esteenämme | SYL

    […] Retoriikka esteenämme Tweet (function(d, s, id) { var js, fjs = d.getElementsByTagName(s)[0]; if (d.getElementById(id)) {return;} js = d.createElement(s); js.id = id; js.src = "//connect.facebook.net/fi_FI/all.js#xfbml=1&appId=155410991136575"; fjs.parentNode.insertBefore(js, fjs); }(document, 'script', 'facebook-jssdk')); […]

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös