Tyttöbändistä Elisan johtotehtäviin

Tyttöbändistä Elisan johtotehtäviin

Annukka_closeupOlen Annukka Matilainen, 36-vuotias helsinkiläistynyt espoolainen. Koulutukseltani olen ylioppilas ja isona minusta piti tulla poptähti.

Nykyään vastaan yli kahden miljoonan kuluttaja-asiakkaan asiakaspalvelusta Elisan online-kana
vissa. Tämä on minun tarinani ja esimerkki siitä, kuinka erilaisia tiet yritysmaailman vastuutehtäviin voivat olla.

 

Minulla ei ole koskaan ollut urasuunnitelmaa. Töiden suhteen valintoja olen tehnyt sen mukaan, mikä on tuntunut oikealta ja mielenkiintoiselta, ja elämäntilanteeseeni sopivalta. Nykyiseen tehtäväänikin olen päätynyt ikäänkuin vahingossa, kun 14 vuotta sitten päädyin puhelinasiakaspalveluun ”vain hetkellisesti”.

 

Musiikilla on aina ollut iso rooli elämässäni. Soittotunnit, musiikki-luokka, orkesterit, kuorot ja bändit – tämä oli arkeani pitkälle kaksikymppiseksi saakka. Lukiossa perustimme omia sävellyksiämme soittavan bändin, Nerdeen. Biiseistä kasattiin c-kasetille demo, joka yllättäen herätti levy-yhtiössä kiinnostusta, ja saimme levytyssopimuksen. Akateemiset opinnot lukion jälkeen eivät kiinnostaneet, vaan kaikki paukut laitettiin musiikkiin. Pääsimme nauhoittamaan levyä ja julkaistut biisit saivat jonkin verran huomiota ja radiosoittoakin.

 

Jossain siinä ennen toisen levyn julkaisua olin muuttamassa vanhempien siipien suojista omaan asuntoon ja kaipasin epäsäännöllisten keikkatulojen tueksi lisää varmuutta elämääni. Idealistimuusikko sisälläni halusi panostaa vain musiikkiin, mutta realisti halusi tietää miten seuraava vuokra maksetaan. Päädyin muutaman pätkätoimistotyön jälkeen Jippii Group -nimisen operaattorin asiakaspalveluun. ICT oli alana mielestäni “ihan ok” ja peruskiinnostava, ja vuorotyön sovittaminen keikkareissuihin ja levyn nauhoituksiin onnistui riittävän hyvin. Näin ikäänkuin vahingossa otin ensimmäisen askeleeni nykyisellä urapolullani.

 

Seuraavat neljä vuotta elin täysin musiikille. Nerdeen kanssa keikkailimme ja suunnittelimme levy-yhtiön kanssa Euroopan valloittamista. Päivätyö oli velvollisuus, jonka hoidin kyllä vastuullisesti. Sen ajan kun olin työvuorossa, keskityin töihin ja pyrin kehittymään siinä mahdollisuuksien mukaan. Kun osaamista ja kokemusta karttui, sain pieniä lisävastuita. Hoidin mm. kaikki firman SIM-korttitilauksien postitukset puhelintyön ohessa.

 

Nerdeen maailmanvalloituskuviot kariutuivat levy-yhtiön uudelleenjärjestelyiden myötä ja muutama vuosi sen jälkeen bändi laitettiin telakalle. Mitä seuraavaksi? Polku unelmiin oli katkennut ja hukkasin aikaani ihan muun alan hommissa. Henkilökohtaisen etsikkoajan jälkeen löysin uuden näkökulman työn tekemiseen. Aloin nähdä työelämässä mahdollisuuksia kanavoida musiikista vapautunutta luovuutta. Huomasin etsiväni prosesseista parannuskohteita ja ideoivani niihin uusia ratkaisuja. Kun aiemmin ideoin ja olin luova melodioiden kautta, nyt sama alkoi toteutua työelämän kontekstissa. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen löytyi motivaatio ja into kehitystyöhön – ja sitä kautta ura Elisalla sai uutta pontta.

 

 

Jos työkokemukseni perusteella pitäisi summata vinkkejä nuorelle työelämässä aloittelevalle, niin ne olisivat tässä:

 

Vinkki 1: Ole valmis aloittamaan pohjalta ja arvosta työkokemusta

 

Jos sinulla ei ole työkokemusta ja näyttöjä tietotaidoistasi, kannattaa niitä jostain hankkia. Tutkinto on hyvä pohja, mutta kertoo vain sinulla olevan samat teoreettiset taidot kuin muilla samasta opinahjosta valmistuneilla. Vasta työelämässä nähdään, kuka osaa soveltaa teoriaa käytäntöön toimien samalla osana työyhteisöä. Harvoin kiinnostaviin yrityksiin avautuu täysin koulutustasi vastaavia unelmapaikkoja, joten pitäisi olla valmis aloittamaan mistä vain paikkoja löytyy. Ja yleensä se on organisaatiokaavion ”alimmilla riveillä”, esimerkiksi myynnissä tai asiakaspalvelussa.

 

Asiakaspalvelutyö on mielestäni lähes kaikkien alojen työelämään valmistava koulutus, jota ei osata arvostaa riittävästi. Jokainen firma kertoo olevansa asiakaskeskeinen ja panostavansa asiakaskokemukseen, mutta kuinka moni päätöksiä tekevistä johtoryhmäläisistä on viimeisen vuoden aikana kohdannut asiakkaan? Tai joutunut puolustamaan yrityksen tekemiä linjauksia niihin tyytymättömille asiakkaille asiakaspalvelijan roolissa? Asiakaspalvelussa tulee nopeasti tutuksi yrityksen palvelut ja toimintamallit, joka luo hyvän pohjan talon sisällä etenemiselle. Tehtävään pitää kuitenkin suhtautua arvostaen – ei vain pakollisen läpimenoreittinä muihin, mielenkiintoisempiin tehtäviin. Työelämässä jokainen päivä on työhaastattelu – jos hoidat hommasi hyvin, se tekee suosittelemisesi muihin tehtäviin helpoksi. Elisalla työskennellessäni minulla on ollut yhteensä 12 tehtävänimikettä. Ne kaikki eivät ole trendikkään kuuloisia, mutta jokaisen tehtävän olen pyrkinyt hoitamaan vastuullisesti, ja se on avannut ovia uusiin mahdollisuuksiin.

 

 

Vinkki 2: Ole rohkeasti oma itsesi

 

Olin irokeesipäinen nuori nainen, kun aloitin ensimmäistä kertaa esimiestehtävässä Elisalla. Olen aina ollut melko suorasanainen, enkä ole pelännyt sanoa mielipiteitäni ääneen, oli pöydän toisella puolella sitten kollega tai ylimmän johdon edustaja. Pukumiesten foorumeilla tämä yhdistelmä ei välttämättä ole aina ollut suosituin. Mutta kun ensi järkytyksen jälkeen paatuneinkin setämies ymmärsi, että tällä erikoisen näköisellä nuorella naisella on ihan järkevääkin sanottavaa, alkoi yhteistyö sujua. Ja kun sama toistui seuraavissa projekteissa, huomasin olevani yhä useamman foorumin ja projektin kutsulistalla.

 

Uskon, että olemalla oma itseni ja uskollinen omille arvoilleni, avasin samalla tietä monimuotoisuuden toteutumiselle Elisassa. Jos vietät 8 tuntia päivässä esittämällä roolia, se tuhoaa ennen pitkää sinut ja uskottavuutesi, kun koitat mukautua aina erilaisen roolin kautta uuteen työympäristöön. Olemalla aito oma itsesi, stressitasosi laskee ja työympäristö voi luottaa johdonmukaisuuteesi.

 

 

Vinkki 3: Ole kiinnostunut ja tartu tilaisuuksiin – ajoissa!

 

Kun olen päässyt uuteen tehtävään kunnolla sisään ja arki alkaa sujua, en koskaan ole malttanut jäädä nautiskelemaan. Olen halunnut tietää miten ja miksi asioita tehdään juuri näin. Kun erilaisiin projekteihin ja työryhmiin on haettu vapaa-ehtoisia, olen yleensä ollut ensimmäisenä käsi pystyssä. Kiinnostus asioihin ja ihmisiin on avannut ymmärrystäni, jonka kautta olen pystynyt soveltamaan aikaisempia tietojani uudella tavalla. Projektit ovat myös loistava tilaisuus verkostoitua talon sisällä ja saada oma osaaminen näkyville myös lähimmän työtiimin ulkopuolelle. Toisella silmällä olen seurannut avoimia työpaikkoja talon sisällä, ja kun mielenkiintoiselta kuulostava tehtävä on tullut eteen, olen rohkeasti laittanut hakemuksen. Uusi tehtävä on aina hyppy epämukavuusalueelle, mutta samalla se pitää minut hereillä ja valmiimpana muihinkin, ei itseni valitsemiin muutoksiin.

 

En ole koskaan hakenut työtehtävään vain siksi, että haluisin pois nykyisistä tehtävistä. Kuka rekrytoisi ihmisen, joka ei aidosti ole kiinnostunut juuri haussa olevasta tehtävästä, vaan etsii vain pakotietä nykyhommistaan? Itselleni 2-3 vuotta samoissa tehtävissä on alkaa olla sisäisen motivaationi rajoilla. Siksi pyrin tunnistamaan itsessäni, kun se kiivain palo nykytehtävässä alkaa hiipua, ja siinä vaiheessa aktivoitua hakemaan uusia lähtöjä – toisissa tehtävissä tai omaa tehtävänkuvaa laajentamalla.

 

 

Mitä tahansa teetkin, pyri työelämässäsi onnellisuuteen. Elämä on liian lyhyt pakkopullalle!

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös