Unohda nämä kaksi käsitettä, jos haluat työllistyä

Unohda nämä kaksi käsitettä, jos haluat työllistyä

 

Minna Rantama opiskeli yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistossa pääaineenaan kansainvälinen politiikka ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa pääaineenaan maailmanpolitiikka. Rantama työskenteli opiskeluaikana mm. Poliisiammattikorkeakoulun kansainvälisten asioiden yksikössä ja rauhanjärjestö Sadankomiteassa. Valmistuttuaan vuonna 2014 hän aloitti kouluttajana ZEFillä ja on toiminut syksystä 2015 alkaen vaalipalveluiden johtajana samassa yrityksessä.
Minna Rantama opiskeli yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistossa pääaineenaan kansainvälinen politiikka ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa pääaineenaan maailmanpolitiikka. Rantama työskenteli opiskeluaikana mm. Poliisiammattikorkeakoulun kansainvälisten asioiden yksikössä ja rauhanjärjestö Sadankomiteassa. Valmistuttuaan vuonna 2014 hän aloitti kouluttajana ZEFillä ja on toiminut syksystä 2015 alkaen vaalipalveluiden johtajana samassa yrityksessä.

 

 

“Mä lähettelen niitä avoimia hakemuksia mutta mistään ei kuulu takaisin”

“Ihan hirveesti on piilotyöpaikkoja jotka ei näy missään”

 

Työnhakujargonin dikotomia on häirinnyt minua jo pitkään. On olemassa avoimia työpaikkoja – ja sitten piilotyöpaikkoja. On olemassa työhakemuksia ja avoimia hakemuksia. Kuten kunnollisen Tampereelta valmistuneen yhteiskuntatieteilijän kuuluu, haen kriittisesti merkityksiä käsitteiden takaa ja tiedän että valitsemamme sanat rakentavat todellisuutta jota koemme.

 

Olen itse työllistynyt piilotyöpaikkaan lähettämällä avoimen hakemuksen. Siksi uskon, että nämä kaksi käsitettä eivät ole ainoastaan harhaanjohtavia vaan suorastaan haitallisia työnhakijoiden valintojen ja psyyken kannalta.

 

Piilotyöpaikka

 

Kun olin valmistumisen kynnyksellä, osallistuin CV-työpajaan jonka veti rekrytoinnin asiantuntija Janne Ruohisto. Seuraava tilasto taisi perustua Ruohiston omaan mututuntumaan, mutta se herätti minussa paljon ajatuksia:

 

Jos olet työnhakija, käytät luultavasti 90% energiastasi selaten avoimia työpaikkoja, ja korkeintaan 10% energiastasi miettien omia verkostojasi ja sitä miten voisit työllistyä niiden kautta.

Jos olet työnantaja jolla on tarve työntekijälle, käytät luultavasti 90% energiastasi miettien kuka tuttusi tai tutuntuttusi olisi sopiva tehtävään, ja vasta pakon edessä käytät 10% energiasta siihen että ilmoitat paikan avoimessa haussa.

 

Ruohiston mukaan ne työnhakijat, jotka näkevät tämän vääristymän läpi ja käyttävät eniten aikaa työpaikan etsintään verkostojensa kautta, menestyvät parhaiten työmarkkinoilla. Siksi en itse hakenut ainoatakaan avointa paikkaa kun valmistuin, vaan selvitin onko minulla tutun tuttuja yrityksessä jonne halusin työllistyä (olin kuullut yrityksen olemassaolosta Helsingin Sanomien jutun ansiosta). Kävi ilmi, että ystäväni tunsi yhden yrityksen työntekijöistä – siksi aloitin työnhaun pyytämällä kyseistä henkilöä kahville. Yrityksessä ei ollut paikkaa auki, mutta tarvetta oli, ja parin kuukauden pohdinnan jälkeen ZEFissä todettiin että valtiotieteilijälle on tarvetta.

 

En väitä, että mukana ei olisi ollut paljon tuuria ja hyvää ajoitusta. Olen kuitenkin vakuuttunut että piilotyöpaikoista puhuminen vääristää todellisuutta, sillä se saa työn löytämisen muuten kuin avoimen paikan kautta kuulostamaan vaikealta salatieteeltä. Paikat, jotka on ilmoitettu avoimeen hakuun, vasta kiven alla ovatkin: useimmiten CV:si kilpailee samassa haussa yli sadan muun hakijan papereiden kanssa.

 

Niin sanotut piilotyöpaikat eivät ole ollenkaan niin piilossa kuin käsite antaa ymmärtää: ne saattavat olla puhelinsoiton tai kahvikutsun päässä. Olemalla itse aktiivinen erotut varmasti, ja samalla viestit aitoa kiinnostusta kyseistä työnantajaa kohtaan. Piilotyöpaikan sijaan voisimme puhua vaikkapa työpaikoista, joiden hakua ei ole vielä ehditty julkistaa. Ne ovat mahdollisuus nopeille ja aktiivisille.

 

Avoin hakemus

 

Mitä teet kun sitten löydät sen paljon puhutun piilotyöpaikan? Työnhakujargon vastaa: lähetät tietysti avoimen hakemuksen. Tämäkin käsite aiheuttaa minulle näppylöitä.

 

Avoin hakemus viittaa ilmeisesti siihen, että koska mitään varsinaista työpaikkaa ei ole auki, työnhakijan ei tarvitse kohdentaa tekstiä tiettyä työnkuvaa ajatellen vaan se on “avoin”. Rekrytoijan ominaisuudessa näitä avoimia hakemuksia lukeneena voin kertoa, että suurin osa niistä on vain CV:n toistoa, itsen esittelyä. Niissä ei usein kerrota ollenkaan, miksi kyseinen työpaikka kiinnostaa, mitkä ovat omat vahvuudet juuri kyseisen työpaikan kannalta tai millaisia tehtäviä haluaisi tehdä. Käsitteen “avoin hakemus” viljely aiheuttaa käsityksen että hakemus voi olla avoin, määrittelemätön, kohdentamaton. Tämä on ongelma, sillä juuri tässä tilanteessa työnhakijan tulisi kyetä muotoilemaan miksi hän olisi tärkeä voimavara  kyseisen työpaikan tarpeisiin.

 

Vaikka avointa työpaikkaa ei olisikaan, voit silti kohdentaa hakemuksesi. Älä lähettele massahakemuksia, ne tuhlaavat sekä sinun että rekrytoijan aikaa! Avoimen haun ulkopuolella hakevan kannattaa kohdentaa hakemus erityisen huolellisesti. Kerro, mitä taitoja toisit juuri kyseisen työpaikan käyttöön ja anna jokaisesta relevantti esimerkki. Jos sinulla ei ole paljonkaan työkokemusta, se ei haittaa – esimerkit voivat olla vaikkapa järjestö- tai harrastustoiminnasta. Tärkeintä on, että et anna käsitteen hämätä sinua kirjoittamaan jotain ympäripyöreää, geneeristä ja mihin tahansa työpaikkaan sopivaa. Auta rekrytoijaa ymmärtämään, miksi sinut kannattaisi palkata!

 

Toivon sinulle iloisia hetkiä kun metsästät työpaikka-aarteita ja kirjoitat kohdennettuja hakemuksia!

 

Minna Rantama

Vaalipalveluiden johtaja, ZEF Oy

Tilaa uutiskirje

Service office

Yliopistonkatu 60 A 2. floor, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Office is closed from 12.6. to 31.7.
Open from 1.8. 9-11 and 12-16

Takaisin ylös