Ykkösluokan lipulla korkeakouluun – kuka jää asemalaiturille?

Ykkösluokan lipulla korkeakouluun – kuka jää asemalaiturille?

Suomalaisen yhteiskunnan yhtenä suurimpana vahvuutena on nähty, että jokaisella on lähtökohdista ja varallisuudesta riippumatta ollut tasa-arvoinen mahdollisuus kouluttautua. Suomessa on pyritty hanakasti tasoittamaan oppijoiden taustoista johtuvia eroja – joskus jopa niin hanakasti, että koululaitosta on kritisoitu oppilaiden tasapäistämisestä. Suomalaista tapaa järjestää kaikille maksutonta ja laadukasta koulutusta on tultu ihastelemaan ulkomailta saakka. Vaikka koulutuksen saavutettavuuteen on panostettu jo 1970-luvulta asti, nyt 2010-luvulla ollaan asian suhteen ajautumassa väärille raiteille.

Sosioekonomisella taustalla ja vanhempien koulutuksella on tutkimusten mukaan suuri vaikutus siihen, kuinka pitkälle ihminen kouluttautuu ja kuinka hän muuten menestyy elämässä. Vanhempien kouluttautuminen korkeakoulussa lisää lasten hakeutumista korkeakouluopetukseen toisen asteen jälkeen ja myötävaikuttaa erityisesti lasten yliopisto-opintoihin. Korkeasti koulutetut ovat yleensä valmiimpia kehittämään itseään työuran aikana lisäkouluttautumalla ja samalla välittämään koulutusmyönteistä asennetta lapsilleen. Korkeasti koulutetut vanhemmat kannustavat lapsiaan herkemmin panostamaan koulutukseen sekä tarjoutuvat auttamaan hankalissa kotitehtävissä ja uusien koulutarvikkeiden ostossa. Jos vanhemmat ovat tottuneet matkustamaan junalla, myös lapset ovat useammin saaneet paikkaliput pendolinoon korkeakoulutusta kohti – toisin kuin pyöräilevät ikätoverinsa.

Kuten sanottu, koulutuksellisessa tasa-arvossa on otettu tällä vuosikymmenellä askelia taaksepäin, sillä jälleen kotoa saatu koulutusperintö on näkynyt lapsen koulutusvalinnoissa aiempaa selvemmin. Esimerkiksi vuonna 2014 yliopisto-opiskelijoista 39 prosentilla ja ammattikorkeakoulussa opiskelevista 22 prosentilla ainakin toisella vanhemmalla oli ylempi korkea­koulututkinto. Yksi opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen visio 2030 -paperin suurimmista tavoitteista on nostaa korkeakoulutettujen määrä Suomessa 50 prosenttiin. Tavoite on erittäin hyvä ja kannatettava, mutta vision muuttaminen todeksi vaatii konkreettisia toimia koulutuksen saavutettavuuden eteen. Tavoite on siis asetettu, mutta vielä on ymmärrettävä, millaisten keinojen avulla siihen on mahdollista päästä.

Ei riitä, että korkeakoulutukseen hakeutumiseen liittyvä tuki ja resurssit suunnataan pelkästään toiselle asteelle, vaan koulutuspolku on osattava nähdä kokonaisuutena, jonka jokainen vaihe vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen ja siihen, kuinka houkuttelevana korkeakoulutus nähdään niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Tutkimusten mukaan erityisesti varhaiskasvatuksella on suuri rooli sosioekonomisista taustoista johtuvien erojen tasoittajana. Varhaiskasvatukseen osallistuminen vaikuttaa merkittävästi myöhempään koulutuspolkuun, oppimistuloksiin sekä tulevaan työmarkkina-asemaan. Näin ollen esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vaikuttaa myös pidemmällä tähtäimellä niiden lasten koulutuksellisiin mahdollisuuksiin, jotka saavat ikätovereitaan vähemmän pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta.  

On tutkittu, että korkeakoulutuksen lisäksi myös huono-osaisuus periytyy. Esimerkiksi vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat usein keskeisesti myös lapsen tulevaisuuteen. Koulutuksella on merkittävä rooli huono-osaisuuden periytymisen kierteen katkaisemisessa. Perusasteen koulutuksen varaan jääminen ennustaa korkeakoulutettuihin verrattuna heikompaa terveydentilaa, useampia työttömyysjaksoja sekä jopa kolmanneksen lyhyempää työuraa. Suomessa noin yhdeksän prosenttia 18–24-vuotiaista nuorista jää vuosittain perusasteen varaan. Tilanteen ratkaisu vaatii selkeitä arvovalintoja ja koulutukseen panostamista.  Ei jätetä ketään asemalaiturille.

Kaiken kaikkiaan koulutus tulisi nähdä yhä enemmän ratkaisuna ekologisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin ongelmiin. Suomen tulevaisuuden kannalta on keskeistä taata jokaiselle mahdollisuus maksuttomaan ja helposti saavutettavaan koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluopintoihin saakka, sillä yhteiskunta, joka tarjoaa kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden kouluttautumiseen, investoi tulevaisuuteen. Otetaan siis siinä mallia Singaporesta, jossa koulua pidetään nimenomaan investointina. Kun ajat ovat tiukat ja kun taloudelliset vaikeudet uhkaavat, koulutukseen panostetaan lisää ja koulujen rahoitusta lisätään – ei leikata. Annetaan siis jokaiselle lippu pendolinoon korkeakoulutusta kohti ja yhtäläinen mahdollisuus hypätä junasta itse valitsemallaan asemalla ulos.

 

Noora Korhonen ja Paula Saarinen

Tilaa uutiskirje

Palvelutoimisto

Yliopistonkatu 60 A 2. kerros, 33100 Tampere
puh. +358 44 361 0210
e-mail: tamy@tamy.fi
karttalinkki

Takaisin ylös